Yhdessä kuuhun ja kohti ääretöntä

Ensimmäisestä kuukävelystä 50 vuotta. Mitä jos sen olisivat tehneet Yhdysvallat ja Neuvostoliitto yhdessä?

Apollo 11 -avaruuslento lähti matkaan 16. heinäkuuta 1969 mukanaan astronautit Neil Armstrong, Michael Collins ja Edwin “Buzz” Aldrin. Neljä päivää myöhemmin 20. heinäkuuta Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä Kuun kamaralle. Historiallista hetkeä on muisteltu hyvin monella tavalla, joihin on kuulunut esimerkiksi Apollo 11 -avaruuslentoa koskevat “mitä jos?”-ajatukset.

Tunnetuin “mitä jos?” -ajatus on varmasti salaliittoteoria, jonka mukaan avaruuskävely(t) on lavastettu. Toinen viime päivinä usein esillä ollut ajatus on ollut se, että mitä jos avaruuslento olisi epäonnistunut ja astronautit olisivat kuolleet matkalla tai jääneet Kuun pinnalla. Tästä on esimerkiksi nostettu esiin Yhdysvaltain presidentille Richard Nixonille kirjoitettu puhe, jonka hän olisi pitänyt astronauttien kuoltua.

Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt ajatus siitä, että kylmästä sodasta huolimatta ensimmäinen kuukävely olisi toteutunut Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton yhteisellä avaruuslennolla. Voidaan vain spekuloida, että olisiko yhteistyö ollut mahdollista ja onnistunut, koska sen toteutumisen esteenä oli kuitenkin mainittu kylmä sota – vaikkakin kylmä sota tarjosi myös syitä yhteistyölle. Ehdotus oli kuitenkin mielenkiintoinen, joka ennestään korostaa ehdotuksen tehneen Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn omalaatuisuutta poliittisena toimijana, jonka asiosta on myös Yhdysvaltain avaruusohjelman suunnaksi otettiin Kuu.

Entä mikä on tilanne nyt Neuvostoliiton “romahtamisen” jälkeen? Onko kysymys ja haaveilu uusista, mutta tällä kertaa yhteisistä, kuukävelyistä ja avaruustehtävistä vielä aiheellinen?

Johdossa jossain, jäljessä toisaalla

Apollo-ohjelma oli muodostumassa kysymykseksi, joka voisi ratkaista Kennedyn uudelleenvalinnan presidentiksi vuonna 1964, koska Yhdysvallat oli jäänyt jälkeen avaruustutkimuksessa Neuvostoliitolle. Vuonna 1957 Neuvostoliiton Sputnik 1 -sateliitista tuli ensimmäinen Maata kiertävä keinotekoinen sateliitti ja Juri Gagarinista tuli 12. huhtikuuta 1961 ensimmäinen avaruuteen matkustanut ihminen – tähän joukkoon vielä kaikki Neuvostoliiton lähettämät avaruuskoirat. Ihmisen lähettämisestä avaruuteen Kennedy onnitteli neuvostoliittolaisia insinöörejä ja tiedemiehiä, jotka olivat tehneet tämän poikkeuksellista laatua olevan teknisen suorituksen mahdolliseksi.

Kennedy ymmärsi tilanteen ironian: pelkistetysti tilanne oli se, että Neuvostoliitto oli kehittänyt tarvittavia tehokkaampi kantoraketteja, koska neuvostoliittolaiset ydinkärjet olivat yhdysvaltaisia suurempia ja painavampia. Tämä mahdollisti samalla ensimmäisen ihmisen lähettämisen avaruuteen, vaikka muuten teknologian osalta Yhdysvallat saattoi olla Neuvostoliittoa edellä. Paineet Neuvostoliiton ohittamisesta kasvoivat, vaikka Kennedy tyynnytteli tilannetta kertomalla hyvien uutisten seuraavan huonoja. Jälkiviisaina voimme todeta hänen olleen oikeassa, koska kahdesta takaiskusta huolimatta Yhdysvallat lopulta voitti kilpajuoksun Kuuhun – tehden kirin, josta jokainen Sid Meier’s Civilization -pelisarjan ystävä olisi varmasti kateellinen.

Kilpailulta vapaa avaruus

“Finally, in a field where the United States and the Soviet Union have a special capacity–in the field of space–there is room for new cooperation, for further joint efforts in the regulation and exploration of space. I include among these possibilities a joint expedition to the moon. Space offers no problems of sovereignty; by resolution of this Assembly, the members of the United Nations have foresworn any claim to territorial rights in outer space or on celestial bodies, and declared that international law and the United Nations Charter will apply. Why, therefore, should man’s first flight to the moon be a matter of national competition? Why should the United States and the Soviet Union, in preparing for such expeditions, become involved in immense duplications of research, construction, and expenditure? Surely we should explore whether the scientists and astronauts of our two countries–indeed of all the world–cannot work together in the conquest of space, sending someday in this decade to the moon not the representatives of a single nation, but the representatives of all of our countries.”

– John F. Kennedy

Kennedy tiettävästi ehdotti yhteistyötä Neuvostoliitolle muutamaan otteeseen, mutta näkyvin niistä tapahtui 20. kesäkuuta 1963 YK:ssa ennen 18. yleiskokousta pitämässään puheessaan – YK:n jäsenvaltioiden edessä. Tuolloin puheessaan Kennedy totesi, ettei ensimmäisessä lennossa Kuun kamaralle pitäisi olla kyse valtioiden välisestä kilpailusta, koska kukaan ei omista tai voi valloittaa avaruutta. Tämä tarjosi mahdollisuuden sille, että tavoitteeseen saada ihminen kuuhun pyrittäisiin kilpailun sijasta yhteistyöllä.

Neuvostoliitto ei tarttunut tarjoukseen, mutta vähän väliä on esitetty väitteitä muun muassa siitä, että Nikita Hruštšov olisi ollut kuitenkin kiinnostunut ehdotuksesta. Vaikka Hruštšov olisi lämmennyt ajatukselle yhteistyöstä, olisi hänen kuitenkin pitänyt saada myös muut valtaapitävät asian puolelle. Kylmää sotaa käyville Yhdysvalloille ja Neuvostoliitolle yhteistyö olisi sodankäynnin näkökulmasta avannut mahdollisuuden kerätä tietoa toistensa teknologioista, joista olisi voinut olla hyötyä. Tästä olisi varmasti hyötynyt Neuvostoliitto, joka oli avaruusohjelmansa ja -teknologiansa kanssa ongelmissa, mutta olisi samalla paljastanut asioiden huonon tilan Yhdysvalloille.

Kennedyn ajatuksena tuntui ainakin jossain vaiheessa olleen puhdas usko siihen, että yhteistyö olisi tuonut maailman eri tavalla näkevät suurvallat lähelle toisiaan. Lähimuistissa oli vielä Kuuban ohjuskriisin 13 päivää, jonka päättymistä edesauttoi Kennedyn ja Hruštšovin suora keskusteluyhteys. YK:lle antamassaan puheessaan Kennedy kuitenkin mainitsi myös valtioiden päällekkäiset taloudelliset panokset avaruusohjelmiin. Rahallisen panoksen jakaminen olisi todennäköisesti ollut mieluista, koska esimerkiksi Yhdysvalloissa Apollo-ohjelman järkevyyttä ja tarpeellisuutta mitattiin ja kyseenalaistettiin juuri sen hintalapun ja hyödyn kautta. Kennedy itsekin kerran totesi toivovansa Yhdysvaltojen olevan Neuvostoliiton edellä jossain muussa ihmiskunnalle järkemmässä asiassa, kun hänelle valkeni Yhdysvaltojen olevan Neuvostoliittoa jäljessä avaruuskisassa.

Mitä jos?

Kennedyn salamurha kaksi kuukautta hänen YK:ssa pitämänsä puheen jälkeen ja poliittisesti heikoksi väitetyn Hruštšovin erottaminen lokakuussa 1964 vähensivät yhteistyön mahdollisuutta poliittisesti. Lyndon B. Johson vei Kennedyn unelman maaliin ilman yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Vaikka miehen rooli avaruusohjelman ajamisessa on ollut luultua suurempi, hän lopulta jäi asiassa Kennedyn varjoon.

Voimme vain haaveilla, että millä tavalla yhteistä ensimmäistä kuukävelyä muisteltaisiin ja millainen sen merkitys olisi nykypäivänä. Kysymys on kuitenkin aina osa suurempaa kysymystä siitä, että mihin suuntaan maailma olisi kulkenut, jos Kennedy ei olisi kuollut salamurhaajan luoteihin ja hän olisi saanut työskennellä haluamansa maailman puolesta. Entä miten Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin olisi vaikuttanut Kennedyn ja Hruštšovin välinen kunnioitus, jos he olisivat saaneet pysyä vastakkaisissa viroissa pidempään?

Juurikin traaginen tarina ja tunne menetetystä toivosta antaa painoarvoa Kennedyn puheille yhä tänäkin päivänä. Näistä puheista juurikin aiemmin mainittu puhe YK:ssa on muistamisen arvoinen, koska se muistuttaa meitä siitä, että avaruus ja sen salaisuuksien selvittäminen tulisi olla kilpailulta vapaata ja sen keskiössä tulisi olla valtioiden sijaan koko ihmiskunta.

Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton yhteinen kuulento olisi todistanut, että maailman eri tavalla näkevät ideologiat olisivat pelkkien puheiden lisäksi kyenneet myös käytännön yhteistyöhön yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi – ihmiskunnan hyväksi. Valitettavasti yhteistyön takana olisi mahdollisesti ollut myös oman hyödyn tavoittelua muun muassa “teknologiavakoilua” muodossa, mutta avaruuden tutkimus ja avaruusteknologian kehitys on aina kulkenut käsi kädessä sotateollisuuden ja aseiden kehittämisen kanssa. Yhteistyön toteutuminen olisi todennäköisesti luonut esimerkin, josta olisi saanut toivoa ja uskoa siihen, että ihmiskunnan yhteiset tavoitteet ovat mahdollisia yhdessä erimielisyyksistä huolimatta.

Yhdysvallat ja Kiina

Yhdysvallat on tällä hetkellä ainoa kuukävelyn suorittanut valtio, mutta “uuden avaruusajan ja tuulien” myötä miehitetystä kuulennosta ovat kiinnostuneet myös Kiina, Japani ja Venäjä. Myös Yhdysvalloilla on suunnitelmissa toteuttaa vuosikymmennien tauon jälkeen miehitetty kuulento. Kansainvälinen avaruusasema on oiva esimerkki valtioiden välisestä yhteistyöstä avaruuden tutkimuksessa, mutta esimerkiksi Yhdysvallat on tarkoituksella työntänyt Kiinaa yhteistyön ulkopuolelle.

Taustalla vaikuttavat kansainväliset voimasuhteet ja Kiinan kiihtyvä edistyminen avaruustutkimuksessa ja -teknologiassa. Kiinan suunnitelmissa on myös rakentaa ensimmäisenä Kuuhun tukikohta, joten Yhdysvalloilla on oma halunsa suojella omaa etuaan ja teknologiaa, jotta se pysyisi avaruuskisan kärkipaikalla. Eristämisen vuoksi Kiina on viime vuosina tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Euroopan avaruusjärjestön kanssa ja vielä pari vuotta sitten huhuttiin eurooppalaisilla olevan oma osansa kuutukikohdan perustamisessa kiinalaisten kanssa.

Sitä odotellessa, että mitä tulevaisuus tuo mukanaan, kun ihmiskunta todella ryhtyy asuttamaan avaruutta ja muita taivaankappaleita. Euroopan avaruusjärjestö onneksi tekee yhteistyötä niin lännen kuin myös idän kanssa, mutta Kiina on korvaamassa Neuvostoliiton Yhdysvaltojen vastaparina. Voisivatko Yhdysvallat ja Kiina kuitenkin löytää toisensa tulevaisuudessa avaruusyhteistyön merkeissä; muista kiistakysymyksistä ja kilpailusta huolimatta? Voimme vain haaveilla, että miten sen toteutumisen mahdollisuuksiin olisi vaikuttanut Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton onnistunut yhteinen kuulento.

Näytepala ihmiskunnan kulttuurista on matkustanut Aurinkokunnan ulkopuolelle jo vuosia sitten. Me itse tulemme vielä perässä – toivottavasti yhteisenä ihmiskuntana ja rauhan nimissä.

Kuvat

• Maapallo Apollo 8:n valokuvaamana, NASA (Public domain).
• John F. Kennedy ja Saturn V -kantoraketin isä Wernher von Braun vuonna 1963, NASA.
• John F. Kennedy ja Nikita Hruštšov Wienin tapaamisessa vuonna 1961, John Fitzgerald Kennedy Library (Public domain).
• Kansainväinen avaruusasema 23. toukokuuta 2010, NASA (Public domain).